Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Mistä sähkö töpseliin?

Sähköntuotanto on hankala juttu, kun nykyaikainen yhteiskunta käyttää hirvittävät määrät energiaa ja jokseenkin kaikissa sähkön tuotantomuodoissa on omat merkittävät haittansa. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta määrätietoisia valintoja on tehtävä, jotta kehitys lähtee oikeaan suuntaan.

Pitkällä tähtäimellä eli viimeistään vuoteen 2050 mennessä on siirryttävä kokonaan uusiutuvaan energiaan. Ilmastosyiden vuoksi fossiilisten polttoaineiden, turve mukaan lukien, käytöstä on päästävä eroon, eikä moniongelmaista ydinvoimaa pidä rakentaa enää yhtään. On valittava kestävän energian polku.

Muutos ei voi tapahtua yhdessä yössä, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi energiapolitiikan suunta on käännettävä nopeasti. Pääomat ja ponnistukset on kohdistettava uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja energiatehokkuuteen.

Suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa tarkoittaa sitä, että painopiste siirtyy suurista keskitetyistä yksiköistä kohti hajautettua pientuotantoa. Auringon, tuulen ja biomassan energia on kerättävä kokoon paljon pienemmissä erissä kuin fossiili- tai ydinenergia. On selvää, ettei vahva energiateollisuus ole tällaisesta ajattelusta mielissään. Muutosvastarinta onkin massiivista.

Tuulivoiman syöttötariffi on toiminut suurin piirtein niin kuin oli ajateltukin, ja tuulisähkön tuotanto on lähtenyt nopeahkoon kasvuun. Tällä tiellä on syytä jatkaa, sillä tuulisähkön tuotannossa on meillä vielä paljon kasvunvaraa. Syöttötariffia tarvitaan vielä, mutta ensi vuosikymmenellä siitä voidaan päästä eroon.

Aurinkoenergian tekniikka on kehittynyt nopeasti, ja tuotanto alkaa jo olla hinnaltaan kilpailukykyistä. Aurinkopaneelien lisääntymistä voidaan edistää velvoittamalla sähköverkkoyhtiöt nettolaskutukseen, jossa kuluttaja-tuottaja maksaa vain kuluttamansa ja tuottamansa sähkön erotuksesta. Lisäksi koko maassa on sallittava kattopaneelien asennus ilman erillistä toimenpidelupaa. Turhaa lupabyrokratiaa pitää karsia.

Kivihiilen ja turpeen käytöstä on rimpuiltava nopeasti eroon - hyvä tavoitevuosi on 2025. Pääasiallinen korvaava polttoaine on metsähake, mutta myös maakaasun käyttöä joudutaan todennäköisesti siirtymäajan kuluessa lisäämään. Se on toki fossiilinen polttoaine, mutta hiilipäästöiltään selvästi vähäisempi.

Myös ydinvoimasta pitää päästä eroon, mutta lähitulevaisuudessa ei toiminnassa olevien ydinvoimaloiden sulkeminen taida olla realistista - kiireisintä on korvata hiili ja turve uusiutuvilla. Uusia atomipannuja ei kuitenkaan pidä rakentaa ja taitaisi olla myös parempi, ettei Olkiluodon kolmosyksikkö ikinä valmistuisi!

Hajautettuun uusiutuvaan energiaan siirtyminen on iso muutos. Sen kanssa samanaikaisesti on kehitettävä älykästä sähköverkkoa, joka kykenee joustamaan ja ohjaamaan myös kulutusta sähköntuotannon muutosten mukaan. Lisäksi sähkön varastoinnin kehittäminen on iso kehityshaaste, koska uusiutuvan energian tuotanto vaihtelee sääolojen mukaan.

Kaiken ei onneksi tarvitse olla valmista vielä huomenna. Uusiutuvan energian tielle suuntaaminen vaatii kuitenkin selkeitä päätöksiä kehityksen suunnasta. Pääomia ei pidä enää sitoa ydinvoimaan tai fossiilienergialaitoksiin.


 

Timo Juurikkala 10.4.2015

Siirry sivun alkuun