Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Natoon vai ei?

Ukrainan myötä tulehtunut turvallisuustilanne on saanut monet pohtimaan suhtautumistaan Suomen puolustukseen ja Natoon. Olen sitä minäkin miettinyt. En millään pysty näkemään, että turvallisuutemme paranisi, jos pitkä itärajamme olisi maailman suurimpien sotilasmahtien rajalinja.

Monenlaisia uhkakuvia on mahdollista kuvitella - myös sellaisia, joissa Nato toisi maallemme tarpeelliset turvatakuut. Ehkä Venäjä ei tänne hyökkäisi, jos se tietäisi Naton ja USAn rientävän heti apuun artikla viiden nojalla.

Mutta kumpi on todennäköisempi, Suomen ja Venäjän vaiko Naton ja Venäjän välinen sotilaallinen kriisi? Molemmissa vaihtoehdoissa olisimme heti osapuolena.

Jos Venäjän ja Suomen välille syttyisi täysimittainen sota, meidän kävisi siinä ottelussa luultavasti huonosti. Emme pystyisi torjumaan hyökkäystä. Maamme pitäminen miehitettynä olisi kuitenkin hankalaa, mikäli väestön puolustustahto olisi vahva. Olisimme kekseliäitä tihutöiden tekijöitä.

Jos taas Venäjä ja Nato ajautuisivat sotaan, olisimme etulinjassa suurten sotilasmahtien pelikenttänä. Omalla tahdollamme tai toiminnallamme ei olisi suurtakaan merkitystä.

Tämän arvion, joka toki on aika lailla yksinkertaistettu analyysi, johdosta pidän selkeästi viisaimpana pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

On myös hyvä, että maailmassa ylipäätään on suuriin sotilasblokkeihin kuulumattomia maita. Eteen voi tulla tilanteita, joissa sitoutumattomilla rauhanvälittäjillä on tärkeä rooli. Martti Ahtisaaren, Elisabeth Rehnin ja Pekka Haaviston kaltaisten henkilöiden lähtökohdat ovat hyvät osittain Suomen neutraalin aseman johdosta.

Nato-jäsenyyden sijasta sotilaallinen yhteistyö Ruotsin kanssa on hyvä kehityssuunta. Harjoitus-, kalusto- ja valvontayhteistyö liittoutumattoman naapurin kanssa on luontevaa ja vahvistaa molempia osapuolia. Muidenkin Pohjoismaiden kanssa yhteistyötä voidaan tiivistää, jos kohta niiden Nato-jäsenyys asettaa rajoitteita.

Myös EU-suunta on sinänsä ihan hyväksyttävä ajatus, mutta kovin paljon realismia siinä ei ole. Suurin osa EU-maista on Naton jäseniä, eikä niillä liene kovin suurta hinkua ryhtyä rakentamaan kaksinkertaista puolustusta. EU-armeijan varaan ei kannata laskea mitään.


 

Timo Juurikkala 14.4.2015

Siirry sivun alkuun