Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Soten jatko

Hartaasti ja monimutkaisella tavalla valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui lopettelevan eduskunnan viime metreillä. Kaikilla puolueilla taitaa yhteinen käsitys siitä, että sote pitää saattaa maaliin mahdollisimman pian tulevalla kaudella. Tähän nähden asiasta on keskusteltu yllättävän vähän vaalikamppailun aikana.

Uudistus on välttämätön, jotta terveyskeskukset saadaan toimimaan kunnolla ja asiakkaiden pompottelu loppumaan tai ainakin vähenemään. Se, että koko sosiaali- ja terveydenhuolto on saman, suuren järjestäjän vastuulla, antaa tähän mahdollisuuden. Myös kaiken rahoituksen pitää kulkea sote-järjestäjän kautta. Silloin kukkaronnyörit ovat yksissä käsissä, eikä synny kiusausta vyöryttää kuluja toisten maksajien niskaan.

Soten käytännön onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, miten muutoksen johtaminen hoidetaan. Tähän pitää satsata.

Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on terveyserojen kaventaminen - nykyään köyhemmät kuolevat selvästi rikkaita nuorempina. Pelkästään paremmiksi viritettävät terveyskeskukset eivät tätä pysty korjaamaan ainakaan riittävästi, vaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa hyviä liikunta- ja kulttuuripalveluja, onnistunutta kaavoitusta ja muuta yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa. Nämä tehtävät jäävät edelleen kunnille, joita täytyykin kannustaa hyviin tuloksiin.

Perustuslain vuoksi näyttää siltä, että sote-järjestäjän ylin päättävä elin eli valtuusto pitää valita vaaleilla. Se on toki demokraattista, mutta minua hiukan huolestuttaa äänestysaktiivisuus. Riittäisikö kansalaisten innostus äänestämiseen? Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä kuitenkin säädetään lakipykälillä, ja toisaalta hoidoista päätetään pitkälti lääketieteellisin perustein.

Jos sote päätetään järjestää maakuntapohjalta, on samalla mietittävä muita seututasolle siirrettäviä tehtäviä. Ainakin maankäytön ja liikenteen suunnittelu, asumis-, työvoima- ja maahanmuuttoasiat sekä aluekehittäminen ja elinkeinopolitiikka kuuluisivat luontevasti aluehallinnolle. Laajemmat tehtävät varmasti lisäisivät myös kansalaisten äänestysintoa.

Samassa yhteydessä maakuntien lukumäärää pitää vähentää, mielellään lähelle kymmentä nykyisten 19 asemesta.


 

Timo Juurikkala 16.4.2015

Siirry sivun alkuun