Ydinvoiman massiivinen lisärakentaminen syö panoksia ja mielenkiintoa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämiseltä. Sähköä on tulossa tarjolle paljon yli oman tarpeemme - ei ole enää kannustetta kehittää vaihtoehtoisia polkuja.

Samalla Suomesta tulee ylivoimaisesti maailman suurin ydinjätteen tuottaja asukasta kohden laskettuna.

Päätökset tehtiin vastoin kansan enemmistön mielipidettä. Tein käsittelyn aikana esityksen, että jatkossa mahdollisesti ilmaantuvat uudet ydinvoimahakemukset saatettaisiin kansanäänestykseen, jotta tämänkaltainen tilanne ei enää voisi toistua. Luonnollisesti tämäkin ehdotus kaatui äänestyksessä.

Mieliala on nyt matalalla.

Elämä kuitenkin jatkuu, ja samoin jatkuu työ vihreämmän ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

Tämä taistelu hävittiin mutta vielä tulee niitäkin tilanteita, joissa ympäristön, luonnon ja kestävän tulevaisuuden puolella olevat voittavat!

Varsin monet edustajat hehkuttavat ydinvoimaa ratkaisuna sähköntuotannon hiilipäästöihin. Heitä ei tunnu lainkaan hetkauttavan se, että tulevat atomivoimalat käynnistyvät vasta reilun kymmenen vuoden kuluttua, joten ne eivät voi edes teoriassa vähentää päästöjä pitkiin aikoihin. Ilmastotoimilla on kuitenkin kiire.

Eikä ydinvoimaporukoita hetkauta nähtävästi myöskään se, että Suomen sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä on varsin vaikea poistaa ydinvoiman avulla. Päästöt tulevat nimittäin lauhdevoimaloista sekä yhdistetystä sähkön ja lämmön tuotannosta (CHP), joita kumpaakaan ei oikein pysty ydinvoimalla korvaamaan. Ydinvoimalan tehoa ei juuri pysty säätämään kulutuksen mukaan eikä ydinvoima myöskään toimi kaukolämmön tuottajana. Sähköntuotannon hiilipäästöihin päästään kiinni korvaamalla fossiilisia polttoaineita biovoimalla.

Kenties kaikkein erikoisin älyllinen kuperkeikka tuli kuitenkin eilen keskustan Antti Rantakankaan suusta: hän hehkutti ydinvoiman siunauksellisuutta aluepoliittiselta kannalta! Hohhoijaa, yksi uusi ydinpannu joko Pyhäjoelle tai Simoon ei juuri maan tasapainoista kehitystä edistä.

Hallitusohjelmaa oli syytä tässä saumassa tarkistaa, onhan maailma muuttunut aika paljon kolmessa vuodessa. Pääosin Kiviniemen paperi keskittyy talous- ja työllisyysasioihin, eikä niissäkään ole mitään järisyttäviä suunnanmuutoksia. Vakauteen panostetaan ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä torjutaan.

Suomi on selvinnyt rajusta BKT:n pudotuksesta ihmeen maltillisella työttömyyden kasvulla. Äkillisiin käänteisiin ei ole tarvetta - varsinkin kun valtiontalouden kohentamisen osalta on jo tehty päätöksiä ALV:n nostamisesta heinäkuun alussa ja energiaverojen korottamisesta vuoden vaihteessa. Ei varmaan olisi viisasta tehdä yhteen syssyyn enempiä veronkorotuksia.

Oppositio ja osa hallituspuolueidenkin edustajista arvosteli aiheellisesti Hetemäen verotyöryhmän esityksiä. Työryhmän väliraportin mukaan suurituloisten verotusta kevennettäisiin erityisen paljon ja myös yritysverokanta alenisi neljällä prosenttiyksiköllä. Tämä merkitsisi Suomen lähtemistä mukaan aggressiiviseen verokilpailuun.

Tuore pääministeri Kiviniemi kertoi, ettei tällä kaudella aiota enää verotukseen koskea. Syksyllä luovutetaan Hetemäen ryhmän loppuraportti, ja sen jälkeen puolueiden on aika esittää omat verokantansa hyvissä ajoin ennen vaaleja. Näin ensi keväänä aloittava hallitus voi saada kansalta mandaatin tuleville verouudistuksille. Näin demokratian pitäisikin toimia.

Ehkä mielenkiintoisimmat kohdat Kiviniemen hallituksen ohjelmassa ovat painotukset ympäristöalan yritysten tukemiseen sekä esitys siitä, että bruttokansantuotteen rinnalle kehitetään hyvinvointi-indikaattori, joka mittaa talouden lisäksi myös hyvinvoinnin ja ympäristön tilan kehittymistä. Tätä on jo odotettukin.

On selvää, että kuntien ja kaupunkien välinen kilpailu hyvistä veronmaksajista ja yrityksistä on kokonaisuuden kannalta haitallista. Seudun maankäytön, liikenteen ja asumisen kehittäminen vaatii laajempaa näkemystä. Demarit ehdottavat seuraavaan hallitusohjelmaan erityisen metropolilain säätämistä; minä ostan tämän ehdotuksen suoralta kädeltä.

Kuntien nykyinen vapaaehtoinen yhteistyö on monimutkaista ja raskasta ja lisäksi demokratia toteutuu heikosti. Uutta ja selkeää hallintomallia tarvitaan kipeästi.

Yksityiskohdissa on toki vielä miettimistä ja hiomista. Demarit ovat päätyneet esittämään HUSin pitämiseen erillisenä organisaationa, mutta minusta sosiaali- ja terveydenhuollon kokoamista metropolihallinnon yhteyteen on ainakin syytä vakavasti tutkia. Samoin seudun ympäristöpalvelut (HSY) voisivat kuulua metropolikokonaisuuden piiriin, ettei limittäisiä organisaatioita olisi turhan monia.

Joka tapauksessa sosiaalidemokraattien ehdotus on tervehenkinen ja oikeansuuntainen. Metropolialueen uhat ja mahdollisuudet vaativat uudenlaisia rakenteita.

Kummallinen kaksipäinen ratkaisu: jos valmistelija on jäävi niin hän on jäävi! Silloin kansalaisten luottamus valmistelun riippumattomuuteen on menetetty - riippumatta valmistelun lopputuloksesta. Jäävi henkilö ei voi osallistua asian käsittelyyn.

Niinpä minusta näyttää siltä, että Turusen jääviyden johdosta ydinenergialain mukaisten periaatepäätösten valmistelu täytyy tehdä uudestaan.

Ydinvoimapäätösten osalta on nyt ilmassa niin paljon erilaista häikkää, että koko prosessi pitää viheltää toviksi poikki. Olisi viisasta selvittää pohjamutia myöten Turusen jääviyden lisäksi myös ns. osakkuussähkö- eli mankala-periaatteen lainmukaisuus, sekä teettää puolueettomilla tahoilla selvitykset mahdollisen ydinvoimarakentamisen vaikutuksista ilmastopäästöihin, uusiutuvan energian sitoumuksiin, työllisyyteen sekä sähkömarkkinoihin (hinta, tuonti ja vienti).

Ydinvoimapäätökset on tuotu eduskuntaan puutteellisten selvitysten varassa. Nyt olisi korkea aika korjata tämä tilanne.

Sadan vuoden päähän ulottuvia megaluokan päätöksiä ei pidä tehdä vajavaisella tietopohjalla.

Eikä isoja päätöksiä ole viisasta viedä maaliin, kun päätösten juridisesta pohjasta on esitetty hyvin perusteltuja epäilyjä.

Tämä on merkittävä erävoitto ydinvoiman vastustajille. Päätöksistä on syytä olla hyvin iloinen.

Valiokunta totesi perusteellisen asiantuntijakuulemisen jälkeen, että lisäydinvoiman rakentaminen ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Valiokunta asettui tulevaisuuden puolelle - panokset pitää valiokunnan enemmistön mielestä laittaa uusiutuvaan energiaan, hajautetun energiantuotannon kehittämiseen, energiansäästöön ja energiatehokkuuteen.

Valiokunnan päätökseen vaikutti osaltaan myös se, että periaatepäätöksiin liittyvät selvitykset olivat eräiltä keskeisiltä osiltaan erittäin puutteelliset.

Esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamisen vaikutuksista ilmastopäästöihin on esitetty hyvin ristiriitaista tietoa. Mahdollisten päästövähennysten haarukka on peräti yhdestä miljoonasta lähes yhteentoista miljoonaan tonniin yhtä uutta ydinvoimalaa kohden - tosin nämä toteutuisivat aikaisintaan reilun kymmenen vuoden kuluttua. On olemassa suuri määrä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat päästöihin jo paljon nopeammin.

Samoin mahdollisen ydinvoimarakentamisen vaikutukset tulevaisuuden sähkömarkkinoihin ovat jääneet epäselviksi, niin sähkön hinnan kuin omavaraisuudenkin osalta. Laajamittainenkaan ydinvoiman lisäys ei lopettaisi tuontia Venäjältä.

Myöskään eri energiavaihtoehtojen työllisyysvaikutuksista pitkällä aikavälillä ei ole tarjolla tutkittua tietoa. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tie työllistää paremmin kotimaassa ja antaa myös suomalaiselle teollisuudelle paremmat vientinäkymät kuin ydinvoimapolku.

Edellä mainittujen lisäksi valiokunnan päätökseen vaikutti se, että valtioneuvoston esityksessä energiankulutusennusteita oli vedätetty epäuskottavalla tavalla ylöspäin: muun muassa metsäteollisuuden sähköntarve oli arvioitu paljon suuremmaksi kuin mitä eri tutkimuslaitosten raporteissa on todettu.

Samaan suuntaan vaikutti myös se, että valtioneuvoston arviot energiansäästön ja energiatehokkuuden mahdollisuuksista olivat vaatimattomat. Niinpä näyttää selvältä, että ydinvoiman lisärakentaminen johtaisi massiiviseen sähkön vientiin ydinvoiman haittojen ja riskien jäädessä kotimaahan.

On syytä odottaa, että ympäristövaliokunnan asiantuntijanäkemys vaikuttaa eduskunnan päätöksiin siten, että periaatepäätöshakemukset kaatuvat myös suuressa salissa.

Tutkimuksen mukaan niin vihreiden, sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton, ruotsalaisten kuin kristillidemokraattienkin äänestäjien enemmistö vastustaa lisäydinvoimaa. Keskustan ja perussuomalaisten kohdalla tilanne on suunnilleen fifty-fifty, ja ainoastaan kokoomuksen kannattajista enemmistö on ydinvoiman kannalla. Tähän nähden on hämmästyttävää ja hämmentävää, jos ydinvoimaluvat menevät eduskunnassa läpi.

Ydinsähkön vientiä vastustetaan vielä selvemmin kuin sinänsä lisärakentamista: vientiin suhtautuu myönteisesti 25 ja kielteisesti 66 prosenttia vastaajista. Kahden uuden ydinvoimaluvan myöntäminen johtaa sähkön massiiviseen vientiin.

Mielenkiintoista on myös, että erityisesti ydinvoiman vastustajille on tärkeää se, että heidän ehdokkaansa on samalla kannalla. Sitä vastoin kannattajille tämä ei ole niin keskeistä: vain 12 prosenttia ilmoittaa, ettei voisi missään oloissa äänestää ydinvoiman vastustajaa.

Ympäristöjärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt ovat laittaneet liikkeelle "Äänestä ydinvoima historiaan" -kampanjan, jossa osallistujat sitoutuvat olemaan äänestämättä tulevissa vaaleissa sellaista ehdokasta, joka on kannattanut lisäydinvoimaa. Kampanjalla on nyt jo yli 30 000 tukijaa.

Pakollinen ruotsin kielen opiskeleminen on kummallinen jäänne. Kansa vastustaa, mutta poliittinen eliitti ei tohdi koskea asiaan metrin tikullakaan. Lieneekö syynä se, ettei ikuisen hallituspuolue RKP:n mieltä haluta pahoittaa? Vai se, että pakkoruotsin vastustaja leimataan hurrivihan lietsojaksi ja vähemmistön sorsijaksi?

Pakkoruotsin opiskelu ei tuota toivottuja tuloksia. Ruotsi on epäsuosituin oppiaine peruskoulussa, minkä johdosta myös oppimistulokset ovat heikonlaiset. Ja lisäksi ruotsin opiskelu syö tuntimäärää sillä tavoin, että resursseja esimerkiksi saksan, venäjän, espanjan, kiinan, ranskan jne lukemiselle jää niukasti. Niinpä suomalaisten kielitaito onkin verrattain kapea.

Erityisen ongelmallista pakkoruotsin pänttääminen on Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa ei ruotsinkielistä väestöä ole käytännössä lainkaan. Voi olla, etteivät ihmiset tule tarvitsemaan ruotsia yhtäkään ainutta kertaa elämänsä aikana.

Minusta pakkoruotsi pitäisi poistaa peruskoulusta, mutta lukiossa voisi olla muutama kurssi pakollisena. Julkisissa viroissa kielivaatimusta pitäisi löysentää niin, ettei ruotsin kielen taidon puute olisi ehdoton viransaannin este. Tämän ansiosta myös maahanmuuttajien työllistyminen julkiselle sektorille tulisi hitusen helpommaksi.

Siis eteenpäin kokoomuksen, vaan ei kokoomuksen puheenjohtajan, viitoittamalla tiellä!

Verovähennykseen ei ole uskallettu koskea, vaikka sen ongelmallisuus on helppo nähdä. Vähennyksestä hyötyy eniten voimakastahtoinen ja aktiivinen keskiluokka, ja poliitikot pelkäävät metakkaa. Joku uskalias on takavuosina hommaa ehdottanutkin, mutta päihin on tullut ja raskaasti!

On pettymys, että myös sumeilemattomuudestaan tunnetun asuntoministeri Jan Vapaavuorenkin puntti tutisee. Hän antoi eilen lausunnon, jossa asettui vastustamaan vähennyksen poistoa.

Valtion talous on lähivuosina äärimmäisen tiukalla, ja siksi kaikki mahdolliset tulonlisäykset ja menonkevennykset on käytävä läpi. Asuntolainojen verovähennysoikeus on yksi heikoimmin perustelluista valtion taloutta heikentävistä tekijöistä. Ja nyt olisi oikea aika puutua siihen siksikin, että korot ovat äärimmäisen alhaalla. Vaikutukset yksityistalouksiin eivät olisi niin dramaattiset kuin korkeiden korkojen aikana.

Tietenkin poiston täytyy tapahtua asteittain, koska monet henkilöt ja perheet ovat mitoittaneet taloutensa korkovähennyksen mukaan. Riittävän pitkä siirtymäaika tarvitaan, ja todennäköisesti muutos on viisasta tehdä asteittain.

Pitkällä aikavälillä korkovähennyksen poisto alentaa asuntojen hintoja ja tekee myös vuokra-asumisen nykyistä houkuttelevammaksi.

Keskustan kenttäväki ja kannattajat eivät aiempien mielipidemittausten mukaan ole kovin innokkaita lisäydinvoiman kannattajia. Nollan ja yhden voimalan kannattajille elinkeinoministeri Pekkarisen "tuplajättipotti" on märkä rätti naamalle.

Pekkarinen itse on aprikoinut että vaikeat Kreikan tukemispäätökset olisivat vaikuttaneet puolueen kannatukseen. Kas kummaa, ettei samaa kehitystä näy kuitenkaan muiden hallituspuolueiden numeroissa! Ei edes kokoomuksessa, jonka puheenjohtaja Katainen oli valtiovarainministerinä päätösten keskeinen seppä.

Kannatuksen romahdusta ei selitä myöskään Vanhasen luopuminen. Useimmissa tapauksissa lähestyvät henkilövaihdokset päinvastoin piristävät kannatuslukemia, kun puolue paistattelee julkisuudessa.

Suurin piirtein samalla ajoituksella myös Pekkarisen puheenjohtajakannatus alkoi vajota.

Tämäkin viittaa samaan ydinsylttytehtaaseen.

Keskustan näkemyksen mukaan ympäristöasioilla on Suomessa liian suuri painoarvo, ja siksi ministeriö voidaan lakkauttaa. Sen jälkeen luonnonvaroja voitaisiin hyödyntää esteettömämmin.

Näkemys on läntisessä maailmassa hyvin poikkeuksellinen. Lähes kaikki puolueet ovat ymmärtäneet, että ympäristön ja ilmaston vaaliminen ovat kohtalonkysymyksiä maailman tulevaisuudelle. Mutta kepu kokee ympäristöhallinnon vain haittatekijänä luonnonvarojen ryöstöviljelyn tiellä!

Ministeri Anttila ei kuitenkaan kehtaa kertoa perusteitaan avoimesti, vaan verhoaa ministeriön lakkauttamisen byrokratian vähentämisen kaapuun. Ketunhäntä paistaa kainalosta kuitenkin kauas.

Ympäristöministeriön kohtalo ratkeaa pitkälti ensi kevään vaaleissa ja niiden jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Onneksi gallupit ainakin nyt näyttävät keskustalle sellaisia kannatuslukemia, että kepu ei luultavasti pääse määräämään tahtia…

Demareita on aiheellisesti kritisoitu populismista. Jos he olisivat hallitusvastuussa, he olisivat varmasti mukana näissä ratkaisuissa. Oppositiossa on helppo räksyttää. Eikä demareilla ollut mitään järkevää vaihtoehtoa eduskunnan päätökseksi.

Kreikan tilanne on karannut nopeasti käsistä, ja vakavan finanssikriisin vaara oli viime viikolla jo hyvin ilmeinen. Kreikan kaatuminen kaataisi monia pankkeja ja sotkisi koko finanssijärjestelmän perusteellisesti, todennäköisesti paljon pahemmin kuin Lehman Brothers -pankin kukistuminen USA:ssa syksyllä 2008.

Asiaa koskevat neuvottelut käytiin tiiviissä tunnelmassa viime viikonloppuna, ja tarkoituksena oli saada aikaan uskottava tukipaketti ennen Tokion pörssin aukeamista aikaisin maanantaiaamuna. EU:n valtiovarainministerit löivätkin pöytään rajun nokituksen: yhteensä 750 miljardin euron takauspaketin. Ministeri Katainen kehuskeli, että demokratia otti niskalenkin markkinavoimista!

Kunhan ei ministeri olisi innostunut liian aikaisin. Jos uhkapeli yltyy todella kovaksi, kansanvallalta loppuvat pelimerkit ennemmin kuin markkinavoimilta.

Tässä pelissä valtioiden onkin viisaampi keskittyä käyttämään toisenlaisia konsteja: sääntelyä, verotusta ja myös itsekuria. EU onkin (vihdoin!) ryhtymässä toimiin, nyt ollaan kehittämässä pankkiveroa, transaktiomaksuja sekä tiukennettua budjettikuria. Tällaisilla toimenpiteillä markkinavoimat on mahdollista saada pysyvämmin kuriin - niin ettei häntä heiluta koiraa.

On tosiaan tärkeää panna markkinavoimat kuriin. Nythän olemme jo pitkään alistuneet siihen, että voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan. - Tämä viisaus on muuten kuultu kymmeniä kertoja tänään eduskunnan suuressa salissa!

Tähän akuuttiin tilanteeseen ei kuitenkaan käsittääkseni ole muuta järkevää ratkaisua kuin toimia hallituksen esityksen mukaan. Ennaltaehkäisy ei enää auta, kun yrjö on jo sylissä!

Ydinenergialain mukaan päätökset ydinvoimaloista pitää tehdä yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota hankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta, sijaintipaikan sopivuuteen ja ympäristövaikutuksiin sekä ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen.

Erityisen ihmeellistä hallituksen esityksessä on se, että sähköenergian tarpeen osalta ei kunnollista analyysia ole tehty. Tai jos on, niin sillä on pyyhkielty ahteria. Myös energiansäästö ja energiatehokkuuden lisääminen on samalla unohdettu.

Energiatarve-ennustetta on jopa vedätetty ylöspäin. Metsäteollisuuden iltalypsy sai elinkeinoministeri Pekkarisen heltymään, ja ennusteisiin lisättiin "tosta vaan" viisi terawattituntia, vastoin riippumattomien tutkimuslaitosten arvioita. Lisäksi ennusteeseen puhallettiin jostain vielä kaksi teraa lisää. Tällä tavoin saatiin lähes kahdeksan prosentin korotus aiempiin ennusteisiin.

Näidenkään vedätysten jälkeen kulutusennustetta ei saatu nousemaan niin korkeaksi, että varsinkaan kahdelle voimalalle olisi tarvetta. Jos käytetään realistisia ennusteita ja otetaan säästön ja tehokkuuden lisääminen huomioon, katoaa ensimmäisenkin uuden ydinvoimalan tarve.

Maan energiahuolto ei siis tarvitse uutta ydinvoimaa - varsinkin jos tuhansien murheellisten laulujen Olkiluoto 3 joskus käynnistyy.

Rintamalinjat asiassa ovat toki vahvat, mutta silti minulla on jonkinlainen lapsenusko siihen, että eduskunnan käsittelyssä tämä kupla paljastuu vääjäämättä. Ehkäpä myös Pekkarisella, Kataisella, Skinnarilla ja kumppaneilla itää pelko siitä että juuri näin käy, sillä ydinvoimapäätöksiä yritetään saada eduskunnasta ulos kiireisellä aikataululla.

On jopa esitetty, että talousvaliokunnan lisäksi vain ympäristövaliokunta käsittelisi asiaa. Uskomaton ehdotus, onhan kyse sentään megaluokan päätöksestä, joka vaikuttaa Suomen kehitykseen jopa 70 vuoden ajan!!!

Todennäköisesti hallituksen esitys tullaan hyväksymään sellaisenaan. Se on periaatteelliselta kannalta iso ratkaisu, sillä nyt avataan - ensimmäistä kertaa Suomen historiassa - kansallispuisto suurimittaiselle uudisrakentamiselle! On pelättävissä, että tästä muodostuu ennakkotapaus, joka avaa kansallispuistot ja muutkin luonnonsuojelualueet raskaalle rakentamiselle ja matkailubisnekselle.

Suomen kansallispuistot on perustettu alkuperäisen luonnon suojelemiseksi, ja ne muodostavat suojelualueverkostomme rungon. Kansallispuistoissa luonnon pitäisi olla erityisen tarkasti suojeltu.

Voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan rakentaminen ja elinkeinotoiminta ovat kiellettyjä kansallispuistojen sisällä. Ainoat poikkeukset tästä ovat Pallas ja Koli, joissa on ollut hotellit jo ennen puistojen perustamista.

Ylisuuri uusi hotelli lisää käyttöpainetta ja herkän luonnon kulumista Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Myös jäteveden määrä kasvaa. Pallas-lain ainoa selkeä hyvä puoli on se, että alueella oleva lähes satapaikkainen matkailuvaunualue poistuu. Asuntovaunukenttä sopii harvinaisen huonosti kansallismaisemaan!

Pallaksen hotellin pienimuotoisuus on ollut myös paikan vahvuus: Pallas on profiloitunut persoonallisena kohteena Lapin matkailussa. Laaja rakentaminen muuttaa väistämättä paikan luonnetta. Legendaarinen "Pallaksen henki" lienee mennyttä kalua.

Varsinaisen mietinnön laatii talousvaliokunta samoin kuin edellisellä kerralla vuonna 2002. Tuolloin eduskuntakäsittely vei kaikkinensa neljä kuukautta, ja asiasta antoi lausunnon seitsemän eri valiokuntaa. Nyt on esitetty, että vain ympäristövaliokunta laatisi lausunnon ja että prosessi vietäisiin läpi reilussa kuukaudessa!

Tämä on omituista ajattelua, sillä tällä kertaa tilanne on vielä aikaisempaa monimutkaisempi jo siksikin, että valtioneuvosto on esittämässä kahta ydinvoimalupaa. Päätös ei saa eikä voi olla läpihuutojuttu; eduskunnalle on annettava mahdollisuus syventyä asiaan riittävän perusteellisesti. Etenkin, kun kansan enemmistö suhtautuu mielipidetiedustelujen mukaan ydinvoiman lisärakentamiseen kielteisesti.

Ydinenergialaki edellyttää asian arvioimista yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Homma ei ole mitenkään suoraviivainen, vaikka sellaiset kaiffarit kuin elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk), valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd) yrittävät ydinfanaattisuuksissaan oikoa mutkia.

Yksi merkittävä selvitystä vaativa asia on ns. Mankala-periaate, jonka mukaan ydinvoimayhtiöiden omistajat saavat ostaa osakkuussähköä omakustannushintaan. Monien veroasiantuntijoiden mukaan tämä 1960-luvulta peräisin oleva systeemi vääristää markkinoita ja saattaa pitää sisällään veronkiertoa ja piilotettua osingonjakoa. EU-komissio on jo kyselemässä asian perään. Tähän on saatava selvyys ennen päätöksiä.

Eivätkä sotkut tähän lopu: tämäniltainen Ajankohtainen kakkonen paljasti, että TEMin ydinvoima-asioita valmistellut ylijohtaja Taisto Turunen on ollut Fennovoiman yhden perustajan ja omistajan Outokumpu Oyj:n hallituksen jäsen!

Ministeriön viranhaltija-asiantuntija ja ydinvoimalupien keskeinen valmistelija onkin siis sidoksissa yhtiöön, jolle esitetään myönteistä periaatepäätöstä!? No, oikeusoppineet tutkivat jo mahdollista jääviyttä.

Myös se on epävarmaa, pystytäänkö Kreikkaa pelastamaan tälläkään paketilla. On päätetty kuitenkin yrittää, sillä jos euromaa Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi, seuraukset ovat laajat ja pitkävaikutteiset.

Jos valtion kassasta loppuu raha, niin esimerkiksi sairaanhoitajien, opettajien, poliisien, kansanedustajien (!) ja sotilaiden palkkoja ei voida maksaa. Syntyy luultavasti levottomuuksia.

Ja jos Kreikan talous kupsahtaa kokonaan, niin se vie mennessään myös monia eurooppalaisia pankkeja. Koko maanosan rahoitusjärjestelmä on vaarassa sortua. Finanssikriisistä/lamasta voi tulla erittäin pitkä ja syvä.

Kreikan konkurssi todennäköisesti vetäisi mukaansa myös muita euromaita. Ensimmäisinä jonossa ovat Portugal, Espanja, Irlanti ja Italia, ja pidemmällä jonossa vilahtelevat myös Suomen sinivalkeat värit.

Vahvemman (?) talouden maat pystyvät ehkä vielä hinaamaan Kreikan kuiville, mutta Espanjan ja Italian kokoiset kansataloudet olisivat jo mahdoton tehtävä. Täytyy muistaa, että jokseenkin kaikilla euromailla on erittäin raskas velkasalkku.

EU:n ja IMF:n Kreikka-tuki on iso paketti, jossa Suomen on melkeinpä pakko olla mukana.

Olen kuitenkin alkanut miettiä, että onko tässä mitään järkeä. Kriisin ehkäiseminen ennakolta on epäonnistunut; voi olla, että nyt olisi viisaampaa antaa paiseen puhjeta. Voiteilla hoitaminen kenties vain pitkittää ja pahentaa tilannetta…

Onnettomuuden syyt ja kulku on saatu intensiivisen kansainvälisen tutkinnan kautta selville sekunti sekunnilta. Reaktorin turvallisuusjärjestelmissä oli puutteita, jotka ymmärrettiin vasta onnettomuustilanteessa. Voimalan työntekijöitä ei ollut koulutettu toimimaan näissä poikkeusolosuhteissa. Reaktorin koekäytön aikana varsinainen turvallisuusjärjestelmä oli pois päältä ja reaktoria käytettiin tavalla, joka nimenomaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä.

Kuulostaako mahdottomalta? Kuitenkin onnettomuus tapahtui, ja puoli Eurooppaa altistui säteilevälle päästölle. Kaikki voimalaitoksessa tehdyt erehdykset ovat tuomittavia ja järkyttäviä - mutta samalla inhimillisiä. Ihmiset tekevät suunnitteluvirheitä. Ihmiset tulevat töihin väsyneinä. Ihmiset eivät välttämättä ole tehtäviensä tasalla ja koettavat kuitenkin kätkeä sen viimeiseen saakka.

Vuosi 1986 tuntuu meistä kaukaiselta ja senaikainen tekniikka kuuluu ehkä mielestämme museoon. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kaikki nykyiset ydinvoimalaitoksemme ovat toimineet vastaavien 1970-luvun analogisten valvontalaitteiden varassa viime vuosiin asti. Tietokoneet ryhtyvät vasta nyt pyörittämään kriittisiä turvallisuusjärjestelmiä. Kokemuksia digi-automaatiosta on vähän, mutta sille ei ole vaihtoehtoja. Vanhan automaation varaosat ja osaajat loppuvat.

Toimivissa ydinvoimaloissamme onkin jo jonkin aikaa ollut kaikessa hiljaisuudessa käynnissä toiminta, jossa turvajärjestelmiä pyritään digitalisoimaan, vastoin alkuperäisiä käyttömääräyksiä. Kuulostaako tutulta?

Ehkä voimalat pitäisikin rakentaa kokonaan alusta uusiksi? Sekään ei tunnu sujuvan digiaikakautena. Säteilyturvakeskus on vaatinut Teollisuuden Voimaa korjaamaan Olkiluotoon nousevan uuden jättiydinvoimalan automaatiosuunnittelua useaan otteeseen. Rakentajien on ollut vaikeuksia todentaa valvojille, että turvajärjestelmien hätäsammutusjärjestelmät ovat täysin itsenäisiä voimalan muusta hallintajärjestelmästä. Rakentajatahokaan ei ole alalla mikään harrastelija, vaan yksi alan johtavista toimijoista ja vieläpä ydinasevaltion ydinvoimalarakentamisen monopoliyhtiö. Silti toimivaan automaatiosuunnitelmaa ei tunnu syntyvän. Huolestuttavaa, eikö totta?

Ydinvoimaloita yksinkertaisesti rakennetaan nykyaikana niin vähän, että tämän monimutkaisen teknologian osaajista on maailmalla aidosti pulaa. Uusiutuvat energianlähteet hakkaavat kiinnostavuudessa ja kasvunäkymillään ydinvoiman 6-0 insinööriopiskelijoiden keskuudessa. Mitä järkeä on kouluttautua laskevan auringon alalle, kysyy moni erikoistumissuuntaansa miettiessään. Ydinvoimateknikoiksi joutuvat ne jotka eivät muualle pääse.

Esimerkiksi Ruotsissa ydinvoimaloiden käyntihäiriöiden ja osaavan henkilökunnan puutteen välille on käytännössä jo vedetty yhtäläisyysmerkki. Kuluvan kuun alussa Ruotsin hallitus ilmoitti tarkastuttavansa maan ydinvoimaloiden turvallisuuden. Hallitus epäilee voimaloiden tekniikassa ja turvallisuusrutiineissa olevan vakavia puutteita. Ruotsin ydinvoimaloissa on sattunut viime vuosina useita vakavia vaaratilanteita. Ringhalsin ydinlaitos joutui viime vuonna 2009 erityistarkkailuun havaittujen vakavien puutteiden takia. Sama tapahtui Forsmarkissa vuonna 2006.

Siis naapurissamme Ruotsissa vuonna 2009 - ei Neuvostoliitossa vuonna 1986. Inhimillistä tekijää ei pidä väheksyä. Se on aina läsnä siellä missä ihmisiä on töissä.

Lapland Hotels on päästänyt perinteikkään Pallashotellin aika lailla ränsistymään, ja koko lakiuudistus on lähtenyt liikkeelle tältä pohjalta. Yrittäjä ei ole innostunut korjaamaan ja siistimään hotellia, mikäli sitä ei samalla saa laajentaa. Ei kuulemma kannata.

Niinpä ympäristöministeriössä on valmisteltu hyvin poikkeuksellinen lakimuutos, jonka mukaan kansallispuistoon voidaan rakentaa luonnonsuojelulain vastaisesti. Taustalla on siis elinkeinotoiminnan tarpeet, paremmat bisnesmahdollisuudet.

Pallas-laki voi muodostua ennakkotapaukseksi, johon vedoten jatkossa voidaan vaatia rakennuslupia muihinkin kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille. Ympäristövaliokunta kuitenkin on vahvasti sillä kannalla, ettei Pallas-laki merkitse rakentamismahdollisuuksien avaamista muille suojelualueille. Saa nähdä, kestävätkö valiokunnan linjaukset ajan saatossa.

Vaarallisen ennakkotapausluonteen lisäksi hotellin laajennukseen liittyy uhkia luonnon kulumisen ja jätevesien aiheuttaman rehevöitymisen suhteen. Moninkertaistuva hotellivieraiden määrä on vakava riski molempien suhteen.

Ainoa hyvä puoli päätöksessä on, että alueella oleva asuntovaunukenttä poistuu. Tämän huomioon ottaen minä olisin ollut pitkin hampain valmis kasvattamaan hotellin vuodepaikkojen määrän 250:een, mikäli tästä olisi kompromissi saavutettu.

Mutta kun ei, niin äänestin opposition mukana lakiesitystä vastaan.

Mutta heti seuraavana päivänä Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen kiitti Pekkarista käytännössä: Varkauden tehtaan sanomalehtipaperilinja lakkautetaan ja 200 työtöntä tulee lisää! Ajoitus oli jokseenkin täydellinen, kiitoksena juoksupoikana olemisesta ministeriä sylkäistiin silmille.

Tapausten kulku paljastaa tosiasian, joka toki on ollut tiedossa. Metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat laskusuunnassa Suomessa, eivätkä mitkään ydinvoimapäätökset muuta tätä tosiasiaa. Paperin menekki on vähenemässä.

Metsäyhtiöt ovat kuitenkin tyytyväisiä ydinvoimapäätöksiin, koska he arvelevat tekevänsä rahaa paremmin sähköllä kuin metsäpuolen tuotteilla.

Hipheijaa, Suomen keskeinen vientituote on 2020-luvulla ydinsähkö! Saamme toki rahaa tästä verrattain matalan jalostusasteen tuotteesta - mutta saamme myös ristiksemme riskit ja ydinjätteet.

Siinä se on: Pekkarisen, kokoomuksen ja metsäteollisuuden tulevaisuusvisio.

Ministeri Pekkarinen on johdonmukaisesti viime viikkoihin saakka puhunut, että Suomeen tarvitaan nolla tai yksi uutta ydinvoimalaa. Monet hyväntahtoiset hölmöt - minä muiden mukana - uskoivat, että miehen sanaan voi luottaa.

Perusteettomaksi osoittautunutta luottamusta vahvisti se, että mitkään ennusteet eivät tue kahden uuden ydinvoimalan tarpeellisuutta. Tässä mielessä esitys on selkeästi ydinenergialain vastainen: lain mukaan "yhteiskunnan kokonaisetua" pitää nimen omaa arvioida kiinnittäen huomiota "ydinlaitoshankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta" (YEL §14.1). Näin ministeri on pyyhkinyt energiaennusteilla ahteriaan.

Elinkeinoministeri käänsi pakkaan myös Suomen elinkeinoelämän tulevaisuuden mahdollisuudet. Keskitetty, raskas sähköntuotantosysteemi pelaa suomalaiset yritykset ulos maailmanlaajuisesti kaikkein voimakkaimmin kasvavilta markkinoilta. Uusiutuvan energian alalla kotimarkkinat tarjoaisivat hyvän ponnahduslaudan maailmalle - nyt kotimarkkinoita ei ole eikä tule. Sinänsä myönteinen puunpolton edistämisprojekti ei tarjoa kovin laajoja mahdollisuuksia kansainväliseen kauppaan tai innovaatioihin.

Keskustan ministeri petti myös "omansa" eli maaseudun ja maanviljelijät. Ydinvoimaratkaisun ansiosta voidaan heittää hyvästit hajautetun energiantuotantomallin kehittämiselle. Maamme on jatkossa (mikäli eduskunta myöntää luvat ja mikäli nuo laitokset ikinä valmistuvat) yli-kyllästetty sähköllä, eikä kannustimia innovatiivisten ratkaisujen kehittämiselle enää ole. Kekkoslaisella linjalla mennään. Ydinvoimaratkaisu todennäköisesti viivästyttää myös siirtymistä älykkäisiin, kahdensuuntaisiin sähköverkkoihin, jotka mahdollistaisivat sähkön järkevän ja tehokkaan jakelun.

Pekkarinen on hämmästyttävällä tavalla ollut tässä asiassa kokoomuksen ja ydinvoimalobbareiden talutettavissa. Tosin nämäkin tahot tulivat osin petetyiksi, kun ministeri esittää "vain" kahta lupaa!

No - nyt on hävitty vasta yksi taistelu, ei koko sotaa…